Jos saisin omin päin korjata muutaman puutteen ja epäkohdan lähiympäristöstäni, niin mistä aloittaisin?
Töissä istuessa ensimmäisenä tulee mieleen työ- ja opiskelukavereiden jatkuva murhe parkkipaikkojen rajallisuudesta. Siispä kaivaisin yliopiston lähelle Kupittaan aseman viereen tarpeeksi massiivisen parkkiluolan. Tietysti sen torin alle rakennettavan lisäksi.
Itse en autoa ajele, koska Vähä-Hämeenkadulta on naurettavan helppo kävellä lähes joka paikkaan minne ihmisen täytyy päästä. Joskus on kuitenkin pakko lähteä vähän pidemmälle, niinpä julkiselle liikenteelle voisi tehdä jotain. Eniten busseissa harmittaa se, kun lähden Naantaliin äitiä tervehtimään, saa bussilipusta maksaa itsensä vararikkoon. Jos saisin päättää, niin Naantaliin pääsisi samanlaisella lipulla ja samalla hintaa kuin Kakskertaan.
Toisaalta bussit on aika kämäsiä. Paljon coolimpaa olisi matkustaa suurkaupungin tyyliin ratikalla. Tännehän tarvitaankin raiteet! Olisipa pikaratikan reitti muuten mikä hyvänsä, on sille saatava pysäkki Hämeenkadulle. Johonkin siihen K-Puhakan kohdille.
Pysäkin lähelle perustaisin Alkon. Itäisen keskusta ehdottomasti suurin elämää vaikeuttava puute on, että lähin viinipulloja myyvä putiikki löytyy joko Kupittaan Cittarista tai Wiklundilta.
Muutosvimmassani saattaisin heltyä ja hankkia polkupyörän. Sillä olisi helppo polkaista jokilaivoille yksille. Tai olisi, jos koko Hämeenkadun matkalla olisi pyörätie. Jatkaisin siis muuten niin toimivaa pyörätietä kulkemaan myös siitä Kårenin ohi.
Jos vaikka alkuun korjaisi nämä vääryydet.
Tosissaan puhuen arjesta löytyy monia ongelmakohtia, joihin ainakin osaan voi vaikuttaa osallistumalla kunnalliseen päätöksentekoon. Kaikkia edellä mainittuja murheita ja kitinän aiheita en lupaa korjata, mutta sen lupaan, että kotiin en jää yksin nurisemaan.