Tehdään heti alkuun selväksi, että en halua korottaa pääomatulojen verotusta enkä tehdä siitä progressiivista. Idea kummankin keskustelunjuuren taustalla on järjetön. Lyhyenä kriisiverona parin prosenttiyksikön korotus kaikkiin tuloveroihin voisi olla hyväksyttävissä, mutta kriisi tai ei, ajatus nostaa selkäkarvat pystyyn. Haluan muokata olemassa olevaa verojärjestelmäämme pienin viilauksin, jotta yrittäjyys olisi entistä kannustavampi vaihtoehto perinteisen palkkatyön sijasta.
Luodaksemme työpaikkoja ja nostaaksemme Suomen uuteen nousuun tarvitsemme kannustavuutta ja tekemisen meininkiä. Tarvitsemme idean, että yrittäjyys on kannattava valinta heti ensimmäisestä vuodesta alkaen eikä vasta kymmenien vuosien raatamisen jälkeen.
Tämän hetkinen osikoveromalli, jossa listaamattomien osakeyhtiöiden maksamien osinkojen verottamisesta on osittain karsittu kaksinkertainen verotus pois, on jokseenkin toimiva. Nykyisellään tavallinen yrittäjä maksaa ensin yrityksen tuloksesta verot (tarkkaanottaen yhtiö maksaa veron, mutta normaalisti ero on lähinnä muodollinen), jonka jälkeen yrittäjä maksaa vielä yrityksestään nostamasta osinkotulosta veroa. Tämä osinkotulon verottaminen on sidottu yrityksen laskennalliseen nettovarallisuuteen sekä pääoman tuottoprosenttiin siten, että tiettyjen rajojen sisällä osinkotulo on verotonta. Näiden rajojen ylittyessä ”kaksinkertainen” verotus astuu voimaan.
Mallin heikkous on sen suuria pääomia ja vanhoja, jo suurimmat kasvupyrähdyksensä ottaneita yhtiöitä, suosiva vaikutus. Välttääkseen kaksinkertaisen verotuksen, tulee yrittäjän olla jo kerryttänyt huomattavaa varallisuutta yritykseensä. Haluaisin siis säilyttää nykyisen mallin, mutta rukata sitä hiukan paremmin kasvuyrittäjiä kannustavaksi.
Mahdollinen tapa uudistaa verotusta, olisi henkilöstömenojen eli yrityksen työllistämisen huomioiminen verotuksessa sekä erilaisten aineettomien varallisuusarvoisten omaisuuserien arvostaminen osaksi yrityksen mateemaattista arvoa. Tämä tarkoittaisi suomeksi sitä, että tunnustaisimme henkisen pääoman uudeksi pääoman muodoksi, joka voi tuottaa rahaa. Uudistetussa mallissani veisin ajatuksen niinkin pitkälle, että palkat ja yrityksen hallussa oleva tietotaito, jopa good will tai brändi, voitaisiin huomioida pääomana verotuslaskelmassa.
Ongelmaton tällainen ehdotus ei varmasti ole. Siksi kirjoitinkin aiheesta blogitekstin enkä väitöskirjaa. Riidaton totuus on kuitenkin se, että Suomen talouskasvusta entistä pienempi osa syntyy perinteisestä savupiipputeollisuudesta, jonka tehdashallien seiniä ja kattoa nykyinen veromalli suosii osaavan henkilöstön sijaan. Tarvitsemme yhden saapastehtaan sijaan tuhansia uusia vihaisia lintuja ja virtuaalihotelleja. Näitä virtuaalihotelleja eivät rakenna nakkisormiset paperikoneen linjastonhoitajat vaan koulutetut huippuasiantuntijat. Vihaiset linnut syntyvät pienissä ja nuorissa yrityksissä, yksittäisten yrittäjien pään sisässä. Nimenomaan tuon pään sisäisen prosessin haluan verotuksessa huomioitavan.