Arvovalinta indeksiinsitomisen luomasta kuluautomaatista on jo tehty. Kaikki sosiaalietuudet, yhtä lukuun ottamatta, on sidottu indeksiin. Ketkä unohdettiin? Opiskelijat tietysti.
Kuin kääntääkseen veistä haavassa eläkeläiset rutisevat liian huonosta indeksistä. Vai ovatkohan valittajina sittenkin suuret ikäluokat, jotka petaavat lopullista sukupolvien välistä riisto-operaatiotaan virittämällä tulevat eläke-etuutensa kuntoon. Olipa asialla kuka hyvänsä, valitus ei tunnu reilulta. Voitaisiinko vaihtaa päittäin? Ottakaa eläkeläiset hamaan hautakammioon asti 500 euroa kuussa ja me voidaan nostella sitä hiukan huonompaakin ideksiin sidottua tukea. Voi tulla jossain vaiheessa suru puseroon tai viimeistään käärinliinaan.
Kysymys ei ole tasokorotuksesta, vastikkeettomasta edusta tai rikastumiseen tähtäävästä ahneudesta. Kyse on siitä, saako opikelija tulevinakin vuosina päivittäisen kaurapuuronsa kanssa tilkan maitoa vai onko tyytyminen kuivaan mössöön. Kyse on siitä, että opiskelija on ö-luokan kansalainen, jonka sosiaalietuuskaan ei ole samalla viivalla muiden edunsaajien kanssa. Täytyy muistaa, että sosiaalietuuksien saajat ovat kaikki niitä hiukan huonompiosaisia taloudellisen tuen tarpeessa olevia.
Sitten alkaa se tuttu naputus; Oli meillä muumiollakin vaikeaa silloin ennen vanhaan kun hiihdettiin luennoille ja syötiinkin vain pettuleipää... Varmasti olikin vaikeaa, mutta yrittäkää ymmärtää, että asiat voisi olla toisinkin. Tämän päivän ratkaisuja ei pidä rakentaa menneisyyden traumojen varaan, vaan päinvastoin yrittää välttää samaiset sudenkuopat.
Kysymys koskee oikeudenmukaisuutta, puuromaitoja ja tietyn ryhmän, tässä tapauksessa opiskelijoiden, ihmisarvon tunnustamista suhteessa muihin ryhmiin.