Me haluamme toimivamman, avoimemman ja uutta luovan yhteiskunnan. Näin yleviä ja juhlallisia ajatuksia lausutaan Suomen ylioppilaskuntien liiton julkaisemassa lärpäkkeessä, joka sisältää korulauseiden lisäksi myös kristallinkirkkaita tavoitteita seuraavan hallitusohjelman sisällöksi. Tavoitteista tärkeimmiksi on nostettu koulutuksen säilyminen maksuttomana myös vastaisuudessa sekä opintotuen sitominen elinkustannuksia seuraavaan indeksiin. Tärkeitä ja ennen kaikkea realistisia tavoitteita kumpikin.
Hallitusohjelma on siis se kuuluisia valtapitävien to do –lista tulevalle neljälle vuodelle. Kahden vuoden kohdalla tehdään puolivälin tarkistukset ja viilaillaan ohjelmaa palvelemaan paremmin hallituspuolueiden seuraavia vaalitaistoja. Hallitusohjelma on myös jokaisen lobbarijärjestön märkä uni. Niin palkansaajat, työnantajat, eläkeläiset kuin opiskelijatkin hinkuvat samalle nallekarkkien jaolle.
Edunvalvonta on härskiä touhua. Liittojen mahtiherrat ja –rouvat keikkuvat huojuvilla palleillaan ja yrittävät parhaansa mukaan tyydyttää jäsenistönsä itsekkäimmätkin toiveet. Toisella puolen pöytää poliitikot tuskastelevat vaalilupaustensa ja koko kansan valtiomies –haaveidensa ristiaallokossa. Ammattiliitolta vaalirahansa saavan kansanedustajan on vaikea sanoa ei tai edes suhtautua kriittisesti liittojen yliampuvimpiinkaan toiveisiin.
Mihin opiskelijat sitten sijoittuvat tässä viidakon lakien valtakunnassa? SYL on lobbarijärjestö muiden joukossa. Edunvalvonnassa saa ja myös pitää tuijottaa omaan napaan. Opiskelijaliikkeen lobbaus silloin tällöin tuottanut myös tulosta. Kaikilla on tuoreessa muistissa opintorahan tasokorotus kuluvalla vaalikaudella.
Voisiko opiskelijaliike olla kuitenkin jotain enemmän? Nykyistä asiantilaa on helpompi puolustaa kuin muuttaa. Liian usein edunvalvonta keskittyy saavutettujen etujen puolustamiseen. Opiskelijathan haluavat muuttaa maailmaa paremmaksi! Kuitenkin suurin muutoskitka löytyy peruskallioon asti kaivetuista eduvalvontapoteroistamme.
On totta, että hyvää tai parasta ei tarvitse muuttaa. Kuitenkin opiskelijaliikkeen vaikuttamisen tason jäädessä tavalliseen saavutettuja etuja betonoivaan eturyhmälobbaukseen, menetetään jotain paljon enemmän. Opiskelijaliikkeen pitäisi löytää itsensä ideoimassa tulevaisuutta, keksimässä jotain täysin uutta ja haastamassa nykyiset rakenteet. Meidänhän pitäisi olla se uutta luova Suomi.
(Teksti on julkaistu myös TYYn hallituksen blogissa)