Hyvinvointiyhteiskunta kaipaa uutta työtä säilyäkseen hengissä. Työtä kaipaavat myös korkeakouluista valmistuvat opiskelijat. Valmistuneet lähtevät työmarkkinoille käsi ojossa etsimään sopivaa työntarjoajaa. Haaveena on oman alan työpaikka tietystä maakunnasta tai seutukunnasta. Suurin osa työnhakijoista suuntaa työnhakunsa kohti itäistä väliaikaista pääkaupunkia.
Nämä kerjuuretkeläiset ovat maailman parhaan koulujärjestelmän alusta loppuun kahlanneita, oman alansa huippuosaajia, joilla on tuoreimmat tiedot ja taidot viimeisistä alansa villityksistä. Suurin osa heistä työllistyy, osa taas ei. Napina työttömistä maistereista voimistuu. Onko vika todella siinä, että töitä ei löydy?
Ei. Vika koulutusjärjestelmässämme ja asenteissamme on se, että valmistuttaessa nönönnöö-maisteriksi täytyisi löytyä työpaikka, johon hypätään kuin valmiiksi pedattuun sänkyyn. Ajattelu täytyy muuttaa sellaiseksi, että korkeakouluista valmistutaan huippuosaajina, jotka keksivät ja luovat uutta työtä. Tarvitsemme akateemisia yrittäjiä.
Yleensä tällaisen ajatuksen äänensanomisen jälkeen, joku alkaa höpöttää itkuvirsiä alojen erilaisuudesta tai virkamiesuraan kehdosta asti tähdänneistä TTM:sta (TTM = tuleva työtön maisteri). No höpöttäkööt. Yrittäjyys ja uuden luominen ei ole tieteenalasta kiinni. Koulutuspolitiikan yhtenä tavoitteena ja tarkoituksena tulisi olla, että alalta kuin alalta voidaan valmistua huippuasiantuntijoiksi ja yrittäjiksi.
Pelkillä koulutusohjelmiin lisättävillä yrittäjyysosioilla ei paljoa saada aikaan. Tarvitaan jotain konkreettisempaa. Yrittäjyys valitaan, jos se on kannustava vaihtoehto ja etenkin aloitteleva yrittäjä kaipaa turvallisuuden tunnetta. Opiskeluiden aikainen akateeminen mikroyrittäjyys olisi yksi turvallinen vaihtoehto kokeilla yrittäjyyttä. Voitaisiin luoda aloittelevia yrittäjiä tukevia vertaisverkostoja tai yhteenliittymiä esimerkiksi korkeakoulujen, kaupungin ja yrittäjäjärjestöjen yhteisteistyönä. Tällaiset ideahautomot tai yritystehtaat toimisivat sekä fyysisinä sijainti paikkoina että henkisinä kasvualustoina tuleville menestysyrittäjille.
Yrittäjäjärjestöjen mahdollinen rooli on akateemisen yrittäjyyden edistäjinä mielenkiintoinen. Monella ammattiyhdistyksellä on yllättävän vahva rooli tulevien jäsentensä aktiviteeteissä jo opiskeluaikana. Erilaisin yhteistyömuodoin opiskelijajärjestöjen kanssa luodaan tulevien ammattilaisten ammatti-identiteettiä. Voisiko sama toimia myös yrittäjyydessä? Ideaa uuden työn luomisesta ja yrittäjyydestä voitaisiin vahvistaa tarjoamalla mahdollisille tuleville yrittäjille opiskelijajäsenyyttä yrittäjäjärjestöissä. Yrittäjäjärjestöt pystyisivät näin muiden työmarkkajärjestöjen tavoin tukemaan opiskelijaa ammatti-identiteetin kehittymisessä ja mahdollisesti tarjoamaan joitan uraa tukevia palveluita aloitteleville yrittäjille. Tällaisesti esimerkinomaisena heittona voisi olla jonkin sortin tutor- tai mentorohjelma, jossa konkariyrittäjät välittävät hiljaista tietoa nuoremmille kollegoilleen.
Harmaa virkamiehen ura tai perus palkkatyö vastaavat helposti suomalaisen huippuosaajan mukavuudenhaluun ja turvallisuuden kaipuuseen. Jokaisen huippuosaajan olisi kuitenkin päästävä eroon tällaisesta passiivisesta vastaanottamisen ja perässähiihtämisen ideasta. Korkeakoulujen kasvatit tulisi opettaa viemään ajatuksensa jopa hiukan epämukavuusalueen puolelle ja haastamaan huippuaivonsa luomaan uutta. Työtä ja hyvinvointia.