Lopuillaan olevan hallituskauden kuumin peruna on ollut työurakeskustelu. Suuret ikäluokat ovat säikähtäneet kuollakseen Vanhasen hiihtolaiduilla keksimää ideaa pidentää työuria. Suuria ikäluokkiakin herkullisemmaksi silmätikuksi ovat päätyneet opiskelijat. Kaupunkilegendoissa ja huhupuheissa ihmisten ajatuksiin hiipii mielikuva yliopistoilla vetelehtivistä ikiopiskelijoista. Villeimmät harhakuvat opiskeluajoista ja korkeakouluopiskelijoiden valmistumisaikoihin vaikuttavista syistä osuvat jopa niin harhaan, että on mahdotonta lähteä oikomaan kaikkia asiavirheitä.
On kuitenkin totta, että koulutuspolitiikalla ja opiskelijoiden hyvinvoinnilla pystytään vaikuttaamaan työurien pituuteen. Ensimmäinen viilauksen paikka olisi turhien välivuosien karsiminen ylioppilaskirjoitusten ja korkeakouluopintojen välistä. Tavoite on lähes koko poliittiselle kentälle yhteinen, mutta keinot sen saavuttamiseen aiheuttava päänvaivaa päättäjille. Pitäisikö ylioppilastutkinnon painoarvoa opiskelijavalinnoissa lisätä, luopua koko valintakoejärjestelmästä vai siirtyä hakemus-haastattelu –malliin? Varmaa on ainakin se, että aloituspaikkojen määriä korkeakouluissa ei voida lisätä, vaan pikemminkin vähentää.
Opintoja voidaan jouhevoittaa opitojen aikana etenkin parantamalla opintojen ohjausta ja tukemalla vastuullista opiskelukulttuuria. Opiskelukulttuuri on käsitteenä epämääräinen ja voi äkkiseltään tuntua epäolennaiselta seikalta opiskeluaikoja tarkasteltaessa. Opiskelijoiden keskenäisellä hiljaisella tiedolla, eri opintoalojen tavoilla ja opiskelijoiden omalla vastuullisuudella on kuitenkin valtava merkitys opintoaikoihin. Politiikan keinoin tällaisiin seikkoihin ei pystytä suoraan vaikuttamaan, mutta ne on hyvä muistaa taustatekijöinä päätöksiä tehtäessä.
Opiskelijoiden hyvinvointi on elintärkeä koko työuran kestävän jaksamisen ja terveyden kannalta. Olisi sula hulluus kouluttaa valmiiksi työkyvyttömiä maistereita. Jos yksilö tarvitsee esimerkiksi vuoden pidempään valmistuakseen hermoromahduksen sijasta mieleltään terveeksi maisteriksi, on ylimääräinen vuosi äärimäisen tärkeä. Hyvinvointi on siitä vaikea pala päättäjille, että sitä on lähes mahdotonta mitata ja sen kokeminen on usein todella yksilöllistä. Toinen pärjää kahden tunnin yöunilla ja nuudelilla paremmin kuin toinen.
Eri kyselytutkimusten mukaan opiskelunaikainen työnteko on yleisin syy opintojen venymiseen. Opiskeluidenaikanen työ on kaksiteräinen miekka. Tapauksesta riippuen se hidastaa opiskelua, tuo arvokasta työkokemusta tai antaa välttämättömän lisän toimeentuloon. Työurista keskusteltaessa on hyvä muistaa, että opiskelun aikana tehtävä työ on osa työuraa. Jopa 11% Suomen työssäkäyvistä on opiskelijoita.
Yhtä kaikki, työurien pidentäminen ei voi olla yksin opiskelijoiden harteilla. Koko valtakuntaan kaivattaisiin yhteistä tekemisen meininkiä. Myös työelämässä olevat tai lähivuosina eläkepäivistä haaveilevat voisivat kantaa kortensa kekoon ja ottaa osaa paremminvointivaltion rakennustalkoisiin. Opiskelijoiden, nuorten ja tulevaisuuden työntekijöiden puolesta on hyvä, että eduskuntaan saadaan uusia työn muotoja ja nykypäivän työelämää ymmärtäviä edustajia.
(kirjoitus on julkaistu kansanedustajaehdokas Matti Rantasen vaalilehdessä 31.3.2011)